Kansainvälistä fysioterapiapäivää vietetään joka vuosi syyskuun kahdeksas päivä. Fysioterapiapäivän tarkoitus on edistää fysioterapian ja sen keinojen tunnettavuutta. Lisää fysioterapiapäivästä tämän linkin takaa.
Tänän vuonna teemana on mielenterveys. Maailman fysioterapiajärjestö WCPT:n kannanotoissa ja materiaaleissa painotetaan vahvasti liikunnan tärkeyttä.
Psykofyysisen fysioterapian alalla on Suomessa, Pohjoismaissa ja muuallakin Euroopassa vahvaa osaamista. Tutkimusnäyttöä psykofyysisen fysioterapian keinoista on viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana tuotettu runsaasti. Kansainvälisen fysioterapiapäivän teema on tunnustus mielenterveyttä tukevalle fysioterapialle.
Psykofyysisen fysioterapian keinot ovat kuitenkin monipuolisemmat kuin WCPT:n painotus antaa ymmärtää: liikunta ei ole ainoa lääke.
Mitä muuta mielenterveyttä tukeva fysioterapia on kuin liikuntaa? Psykofyysisen fysioterapian sisällöt ja tavoitteet rakennetaan yksilöllisesti asiakkaan ja hänen läheistensä voimavarat sekä kokonaistilanne huomioiden. Tavoitteena psykofyysisessä fysioterapiassa voi olla muun muassa
- Kehontuntemuksen ja tunteiden tunnistamisen vahvistuminen
- Psyykkisten ja fyysisten voimavarojen vahvistuminen
- Vireystilan- ja/tai toiminnan säätelyn taitojen vahvistuminen
Psykofyysisen fysioterapian keinoja ovat erilaiset kehontuntemusharjoitukset, liikeharjoitteet, hengitystä tukevat harjoitteet, kehonkuvaa vahvistavat harjoitteet, oman tilan tunnistamisen harjoitteet, rentoutusmenetelmät ja vuorovaikutuksen tukeminen. Psykofyysisen fysioterapian työvälineitä ovat muun muassa kokonaisvaltainen kohtaaminen, havainnointi, mittaaminen, kosketus, kehollinen peilaaminen, erilaiset manuaaliset keinot, psykoedukaatio ja vaikuttavuuden arviointi.
Mielenterveyden ongelmat eivät ole keskenään yhteneväisiä, eivätkä niiden kanssa elävät ihmiset yhtenäinen joukko. Näyttöön perustuva mielenterveyttä tukeva fysioterapia on paljon muutakin kuin fyysiseen aktiivisuuteen ohjaamista. Joissain tapauksissa se voi olla jopa haitallisesta fyysisestä aktiivisuudesta irrottautumisen tukemista. Joskus liikunnan tarjoaminen ”lääkkeeksi” mielenterveyden ongelmiin voi olla jopa haitallista. Ei siksi, etteikö liikunta itsessään olisi ”tehokasta” vaan siksi, että esimerkiksi vakavasti masentuneen ihmisen patistaminen liikunnan pariin ei välttämättä johda liikunnan toteutumiseen. Tähänkin pätee sanonta ”vain otettu lääke auttaa”.
Fysioterapeuttina mielenterveyden ja liikunnan polkua on kuljettava varoen, sillä kuntoutujan näkökulmasta liikunnan pariin ohjaaminen voi kuulostaa syyllistävältä, jos sitä ei tehdä kuntoutujan yksilöllisyyttä ja toiveita tunnustaen. Fysioterapiassa on monia muitakin keinoja, jotka ovat tehokkaita. Liikunta ei ole yleisavain hyvään mielenterveyteen.
WCPT:n painotus antaa yksipuolisen kuvan mielenterveyttä tukevasta fysioterapiasta. Sen esiin tuominen osana maailmanlaajuista kampanjaa on kuitenkin tärkeä tunnustus.
Hyvää kansainvälistä fysioterapiapäivää!
– Jenni ja Anna
ASPECT-blogi 