Tänään 3.12 vietetään kansainvälistä vammaisten päivää. YK:n yleiskokous julisti vuonna 1992 joulukuun kolmannen päivän vammaisten päiväksi. YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskeva yleissopimus (Convention on the Rights of Persons with Disabilities, CRPD) hyväksyttiin vuonna 2006 ja se astui voimaan 3. toukokuuta 2008, kun yli 20 maata oli ratifioinut sen. Suomessa sopimus astui voimaan vuonna 2016.
Sopimus korostaa vammaisille jo ennestään kuuluvia ihmisoikeuksia ja kieltää vammaisiin henkilöihin kohdistuvan syrjinnän. Sopimuksen keskeisiä periaatteita ovat itsemääräämisoikeus, oikeus syrjimättömyyteen ja yhdenvertaisuuteen, oikeus osallistua ja olla osallisena yhteiskunnassa, sekä esteettömyyden ja saavutettavuuden takaaminen. Hallituksen esitys HE284/4014 mukaan sopimuksen piiriin kuuluvat ”kehitysvammaiset, mielenterveyskuntoutujat, muistisairaat ja ryhmät, joiden toimintarajoite syntyy neurologisesta toimintarajoitteesta.”
Osallisuuden vaaliminen viimeaikaisissa Kelan kilpailutuksissa ei toteutunut. Esimerkiksi vaativan lääkinnällisen kuntoutuksen kilpailutus perustui Aalto-yliopistolta Kelan tilaamalle asiantuntijalausunnolle, jossa vammaisten henkilöinen ääni ei päässyt lainkaan kuuluviin. Kilpailutus tehtiin taloustieteellisen laskennan perusteella, ei henkilöiden oikeuksia ajatellen, joita kilpailutus koskee. Vammaisia henkilöitä kohdellaan kuin kauppatavaraa.
Kertooko se jotain asenteista, että YK:n yleismaailmallinen ihmisoikeuksien julistus, joka määritteli kaikille kuuluvia oikeuksia jo vuonna 1948, ei tunnu vieläkään täysin koskevan vammaisia henkilöitä? Kertooko se jotain, että YK:n sopimus vammaisten oikeuksista ratifioitiin Suomessa lähes 60 vuotta ”kaikkien oikeuksien” julistamisen jälkeen? Asenteet vammaisia henkilöitä koskevassa päätöksenteossa ovat edelleen vuosikymmeniä jäljessä.
Suomen aika laittaa ihmisoikeudet vaakakuppiinsa. Ja ymmärtää, että ihmisoikeudet koskevat kaikkia ihmisiä. Vai onko tarkoitus viestiä, että vammainen ihminen ei ole ihminen?
ASPECT-blogi 