Osaaminen esiin! OCD, pakko-oireinen häiriö – kirjoittajana Erika Lindroos

Osaaminen esiin! -juttusarjan tarkoituksena tuoda psykofyysisen fysioterapian asiantuntijoiden ja kokemusasiantuntijoiden ääni kuuluville. Tarkoituksena on jakaa psykofyysisen fysioterapian osaamista, asiantuntijuutta sekä kokemuksellisia näkökulmia. Sarjan ensimmäisessä kirjoituksessa asiantuntijavieraanamme on psykofyysinen fysioterapeutti, työnohjaaja Erika Lindroos, joka kirjoittaa OCD:sta eli pakko-oireisesta häiriöstä. Hän pitää aiheesta webinaarin 15.2.2019 (lisätietoja jutun lopussa).

Sisältövaroitukset: väkivaltaiset pakkoajatukset (maininta ja kuvaus).

Tässä jutussa:

OCD, pakko-oireinen häiriö
OCD:n monimuotoisuus
OCD:n hoito
OCD ja psykofyysinen fysioterapia
Kirjoittajasta
Viitteet

OCD, pakko-oireinen häiriö

Obsessive Compulsive Disorder (OCD) eli pakko-oireinen häiriö on mielenterveydenhäiriö, joka aiheuttaa kantajalleen varsin voimakasta ahdistusta. OCD koostuu obsessioista (=pakkoajatukset) sekä kompulsioista (=pakkotoimet), mutta joskus OCD voi esiintyä myös puhtaasti obsessiopohjaisena, niin sanottuna Pure O. -muotona. OCD:ta sairastaa arviolta n. 0,6-3% maailman väestöstä (1).  Vaikka sairaus voi puhjeta missä elämänvaiheessa tahansa, on sen puhkeamiselle kuitenkin löydetty kaksi ”otollisinta” ikäkautta. Ensimmäinen otollinen sairastumisvaihe on 10-12 -vuotiaana ja toinen vaihe on myöhäisteini-ikä/varhaisaikuisuus. OCD:n puhkeamiseen vaikuttavat mm. geneettinen taipumus, mutta tutkimuksissa on havaittu, että geenit eivät todennäköisesti ole yksin vastuussa sairauden puhkeamisesta. Eri elämänvaiheissa vaikuttavat asiat, kuten stressi, traumat jne. uskotaan osaltaan altistavan OCD:n kehittymiselle. (2)

Marraskuun lopussa 2018 julkaistussa meta-analyysissä pystyttiin osoittamaan tiettyjä aivojen alueita, joiden toiminnolla on vaikutusta OCD:ta sairastavan käyttäytymiseen. Tutkijat keräsivät yhteen satoja OCD-potilaille tehtyjä aivokuvantamisia sekä muita ympäri maailman tehtyjä OCD-tutkimuksia ja pystyivät näistä kerätyn meta-analyysin avulla osoittamaan OCD:ssa tapahtuvia aivoaktivaatioita. OCD:ssa ne aivojen alueet, jotka havaitsevat virheen/vaaran, toimivat aktiivisemmin kuin terveillä verrokeilla. Sen sijaan ne aivojen alueet, jotka saavat ihmisen sammuttamaan/vaimentamaan virhesignaalin, toimivat OCD-potilailla heikommin kuin terveillä verrokeilla. Tämä todennäköisesti on syy, miksi OCD aiheuttaa suurta ahdistusta kantajalleen: aivot havaitsevat virheitä/vaaroja hyvin aktiivisesti, mutta eivät kykene vaimentamaan tätä reagointia ja olemaan välittämättä niistä. (3)

OCD:n monimuotoisuus

OCD:sta on vallalla yhä tänä päivänäkin käsitys, että se tarkoittaa lähinnä hysteeristä käsien pesua, hellan levyjen tarkistelua, oven lukon tarkistelua ja niin edelleen. Toki OCD on myös näitä, mutta ne ovat kuitenkin vain yksi kapea siivu koko OCD-paletista. Monikaan ei ole koskaan tullut ajatelleeksi, että pelko siitä, että entä jos olenkin homoseksuaali, on myös yksi OCD:n muoto. Ja kuinka helppoa on kertoa ääneen, että ”mulla on pelko siitä, että tapan mun lapset”? Entä jos ystäväsi pelkää, että entä jos hän ei rakastakaan puolisoaan ja on pakko erota. Olisiko ystävänä ensimmäinen luonnollinen reaktio/neuvo, että ”ehkä sun sitten kannattaa kuunnella sun sydäntä”? Hyvin todennäköisesti kyllä. Jotkin OCD-pelot ovat siis myös aivan oikeita arkipäiväisiä ongelmia ja siksi tällaiset OCD:n muodot voivat jäädä hyvin helposti havaitsematta. OCD:ksi ne voi erottaa silloin, kun ajatukset ovat toistuvia, häiritseviä ja aiheuttavat voimakasta ahdistusta eikä niille ole ns. todellista totuuspohjaa. Kun nämä ajatukset aiheuttavat voimakkaan ahdistuksen, seuraa siitä yleensä tarve tehdä kompulsioita, joilla ahdistusta voidaan hetkellisesti lievittää. Lopulta tästä kaikesta seuraa itseään ruokkiva noidankehä, jolloin kompulsioista tulee rutiininomainen ja pakonomainen tapa hallita ahdistusta.

OCD takertuu usein sellaisiin teemoihin, jotka merkitsevät kantajalleen hyvin paljon. Teemoihin, jotka asettuvat kantajansa arvomaailmassa hyvin korkealle. OCD kehittyy, kun henkilön mieleen tulevat ajatukset saavat hänen reagointinsa myötä merkityksen ja pelkoreaktio aivoissa käynnistyy. Syntyy taistele tai pakene -reaktio, joka saa sekä kehon että mielen reagoimaan voimakkaasti. Tämän reaktion vuoksi aivot pistävät merkille, että koettu ajatus on erityisen merkittävä, joten se painaa sen tiiviisti muistiin. Aivojen tehtävä on suojella ihmistä, jotta mahdolliset vaaratilanteet pystytään välttämään ja ihminen säilyy hengissä. Se on tärkeä osa ihmisen eloonjäämistaistelua. Aivot eivät yksinään pysty arvioimaan koetun ajatuksen/tilanteen vaarallisuutta, vaan ne tulkitsevat niitä ihmisessä syntyvien reaktioiden perusteella. Mitä voimakkaampi reaktio on, sitä vahvempi muistijälki aivoihin syntyy. Ja mitä useammin tämä toistuu, sitä vahvempi hermorata ajatuksen ja reaktion välille aivoihin kehittyy. OCD-potilaiden aivot ovat aiemmin mainitun tutkimuksen mukaan herkistyneet havaitsemaan näitä vaaroja, mutta niiden kyky vaimentaa niitä on heikentynyt, joten voidaan ehkä ajatella, ettei OCD:ssa tarvita kovin montaa toistoa kehittämään pelosta pakko-oire.

Erilaisia OCD:n alamuotoja on hyvin monia, mutta tässä niistä muutama:

• Harm OCD = pelko siitä, että satutan jotakuta
• POCD = Pedofilia OCD, pelko siitä, että olen pedofiili
• ROCD = Relationship OCD, pelko siitä, että puolisoni ei ole se oikea, pelko siitä, että ”on pakko erota”
• HOCD = Homosexual OCD, pelko siitä, että olen homo/lesbo (heteroilla), pelko siitä, että olen hetero (homoseksuaaleilla)
• False memory OCD = pelko siitä, että ”entä jos olen tehnyt jotain todella pahaa”, pelko siitä, että ”entä jos olen satuttanut jotakuta”
• Kontaminaatio OCD = pelko bakteereista ja ”saastumisesta” ja täten sairaaksi tulemisesta
• Religious OCD = pelko siitä, että teen jotain moraalisesti/eettisesti väärää, pelko siitä, että elän synnissä
• Somatic OCD = jatkuva oman kehon tarkkailu, pelko siitä, että saan esim. sydänkohtauksen, jatkuva omien kehontuntemusten analysointi
• Hamstraaminen = pelko siitä, että heitän pois jotain, mitä saatan joskus tarvita

Erilaisia alatyyppejä on monenlaisia, mutta näistä esimerkeistä saa hieman osviittaa siitä, miten monimuotoisesta sairaudesta todella on kysymys. Kompulsioita, joita näiden obsessioiden vaimentamiseen käytetään, on myös lukuisia erilaisia. Yksi OCD:n muoto on myös ns. Pure O. eli Pure Obsessions -muoto. Pure O. -muodossa henkilöllä ei ole lainkaan näkyviä, konkreettisia pakkotoimintoja tai niitä on vain hyvin vähän. Pääosa kompulsioista tehdään tällöin pään sisällä tai häiriö näyttäytyy vain pelkkinä pakkoajatuksina. Tämä muoto on sen luonteen vuoksi ymmärrettävästi varsin haastavasti tunnistettava.

Erilaisia kompulsioita:

• Vakuuttelun haku (esim. itsensä vakuuttelu analysoimalla jatkuvasti omassa päässään, kyseleminen ystäviltä ja/tai perheeltä, googlaaminen)
• Tiettyjen rituaalien toistelu (esim. laskeminen, koskettaminen tietyssä järjestyksessä, symmetrian haku jne.)
• Symmetriaan pyrkiminen
• Välttely
• Tunnustamisen pakko
• Jatkuva anteeksi pyytely, rukoilu
• Jatkuva siivoaminen / puhdistaminen
• Käsien pesu
• Tarkistelu

Käytännössä siis kaikki ne toimet, joita henkilö tekee lieventääkseen ahdistustaan, ovat kompulsioita.

OCD:n hoito

OCD on siitä haastava oireyhtymä, että sen yllä leijuu yhä melko vahvoja ennakkokäsityksiä ja mustavalkoisia näkemyksiä. Tästä syystä OCD saattaa jäädä havaitsematta hyvin pitkäksikin ajaksi. Kansainvälisen OCD säätiön (International OCD Foundation) mukaan kestää keskimäärin 14-17 vuotta OCD:n puhkeamisesta oikeanlaisen avun löytämiseksi. Säätiön mukaan tähän voi olla monia syitä, kuten:

• Häpeä. Monet häpeävät välillä hyvinkin voimakkaita ja kamalia ajatuksiaan. Tällöin on helpompi vaieta kuin etsiä apua.
• Tietämättömyys. Joskus pakko-oireet voivat olla luonteeltaan sellaisia, että niitä on hyvin vaikea yhdistää OCD:en.
• Ammattilaisten tiedon puute sairauden moninaisuudesta. Potilaat saattavat tulla diagnosoiduksi väärin, kun oireiden taustalla ei havaita olevan OCD.
• Vaikeus löytää terapeuttia, joka todella osaisi hoitaa OCD:ta.
• Rahan puute hoidon saamiseksi.

Yksi tietämättömyyteen vaikuttava tekijä on jo aiemmin mainittu mustavalkoisuus. Ammattilaiset toki näkevät sairauden olevan huomattavan monimuotoinen, mutta valitettavasti heiltäkin jää toisinaan huomaamatta erityisesti sairauden Pure O. -muoto. Ahdistus, jota OCD aiheuttaa on usein varsin voimakas ja täten se saattaa olla asia, johon ensimmäisenä luonnollisesti kiinnitetään huomiota. Yleistynyt ahdistuneisuushäiriö on tyypillinen diagnoosi, jota saatetaan aluksi tarjota. Ahdistuneisuuden hoitaminen OCD-potilailla ei sinänsä ole ollenkaan huono asia, mutta se ei välttämättä tuo riittävän hyviä hoitotuloksia sellaisenaan, mikäli taustalla vaikuttavaa OCD-oireilua ei tunnisteta ja oteta huomioon hoidossa.

Joulukuussa 2012 julkaistiin tutkimus (4), jossa oli tarkasteltu OCD:n hoidon tehokkaimpia ja näyttöön perustuvia hoitomuotoja. Tutkimus nosti esille SSRI-lääkityksen, CBT:n (Cognitive Behavioral Therapy) sekä ERP:n (Exposure and Response Prevention). Tutkimuksen mukaan SSRI-lääkkeet voivat olla varsin tehokkaitakin, mutta pelkän lääkityshoidon varassa olevilla on suurempi riski kokea ns. relapse eli OCD:n uudelleen pahentuminen (24-89%). Useissa tutkimuksissa varsin tehokkaaksi hoitomuodoksi nousevat CBT ja ERP ovat ensisijaisia psykologisia hoitomuotoja OCD:n hoidossa. CBT:tä ja ERP:tä saaneiden potilaiden relapsen todennäköisyys on tutkimuksen mukaan vain 12%. Huomionarvoista kuitenkin on, että n. 25% ERP-terapiaa saavista keskeyttää hoidon sen luonteen vuoksi. ERP on varsin rankka hoitomuoto ja sen aiheuttama hoidon alussa lisääntyvä ahdistus saattaa nousta joidenkin kohdalla sietämättömäksi. ERP:ssä ideana on tehdä altistusta tuomalla esiin pakkoajatuksia ja ahdistusta aiheuttavia triggereitä ja ehkäistä sen jälkeen reaktioiden syntyä. Tämä on hyvin rankkaa ja haastavaa, sillä ajatukset ja pelot, joita OCD-potilaat kohtaavat ovat hyvin todellisia ja äärimmäisen ahdistavia. (4)

Henkilökohtaisesti en voi liikaa korostaa CBT:n ja ERP:n merkitystä OCD:n hoidossa. Käyttäytymisterapia on äärimmäisen tärkeää, jotta uusia hermoratoja aivoissa voidaan luoda ja täten purkaa haitallisia hermoyhteyksiä ajatusten ja reaktioiden välillä. Psykoterapialla on tässä tärkeääkin tärkeämpi rooli. ERP:ssä tehtävät altistukset ovat myös ehdottomia. Ilman altistusta ei käyttäytymisen muuttamista pystytä riittävästi harjoittelemaan. Altistus yksinään ei kuitenkaan vielä riitä, vaan tärkeää on kyetä hillitsemään reaktioitaan. Tämä on juuri se osa käyttäytymisterapiaa, joka kouluttaa aivoja luomaan uusia hermoratoja ja purkamaan vanhoja. Mitä sitten reaktioiden ehkäisyllä tarkoitetaan? Ensinnäkin kompulsioiden välttämistä, mikä onkin yksi tärkeimmistä asioista. Kompulsiot ovat niitä toimia, jotka ylläpitävät OCD:ta. Ne kertovat aivoille, että tämä ajatus on merkittävä ja vaarallinen ja siihen on reagoitava. Juuri kompulsiot vahvistavat haitallisia hermoratoja aivoissa. Tämä on usein varsin hämmentävää OCD-potilaille, sillä kompulsioiden tekeminen lieventää ahdistusta hetkellisesti ja niiden tekemättä jättäminen puolestaan nostaa sitä. Ei siis ole kovin helppoa välttää kompulsioiden tekemistä. Se on kuitenkin ehdottoman tärkeää, jotta aivot voivat oppia, ettei tilanne/ajatus ole vaarallinen. Kun aivoja on ajan kanssa riittävästi koulutettu, ne lopettavat ahdistavien pakkoajatusten syöttämisen. Aiemmin pelottavat ja ahdistavat ajatukset eivät ole enää vaarallisia koska niihin ei enää reagoida, joten aivoilla ei ole enää tarvetta suojella ja muistuttaa vaarasta.

Psykofyysinen fysioterapia ja OCD

Olen useammasta tutkimuksesta lukenut lauseen ”aihetta on syytä tutkia lisää, jotta hoitoa voidaan kehittää ja mahdollisesti luoda jokin uusi hoitomuoto”. CBT ja ERP ovat tehokkaita, mutta kuten todettu, ERP on hyvin rankka hoitomuoto eivätkä kaikki kykene sitä tekemään. ERP:tä olisi tärkeää tehdä myös itsenäisesti, ei pelkästään terapian yhteydessä. Tähän motivoituminen on joskus todella haastavaa, sillä sen aiheuttama ahdistus on niin voimakasta. Tyypillistä onkin, että OCD-oireet pahenevat aina hoidon alussa. Aivot ovat hämillään, kun ihminen ei enää reagoikaan sen lähettämiin ajatuksiin. Tällöin aivot lähettävät yhä enenevissä määrin ajatuksia, jotta saisi ihmisen jälleen reagoimaan ja varautumaan vaaraan. Aivot yrittävät siis kiihkeästi suojella isäntäänsä: ”Hei, etkö huomaa, VAARA! REAGOI! TEE JOTAIN!”

Vaikka CBT onkin psykoterapeuttien heiniä, koen, että erityisesti ERP:ssä meistä psykofyysisistä fysioterapeuteista olisi suurta apua. Ahdistus, jota OCD aiheuttaa, on tunnetusti hyvin kehollinen kokemus. ERP:ssä tarkoitus on altistaa pakkoajatuksille ja triggeröidä niitä esiin ja ehkäistä sekä fyysisiä että psyykkisiä reaktioita. Pakkoajatuksen ilmestyminen aiheuttaa hyvin nopeasti ahdistuksen tunnetta ja kun se nousee pintaan, tarkoitus on vain ”istua sen kanssa” ja sietää yhä voimistuva ahdistus tekemättä kuitenkaan kompulsioita. Odotettavissa on siis jatkuvasti kasvava ahdistus ja erittäin epämukava olotila. Ahdistuksen sietäminen ja sen kanssa rauhassa oleminen työntämättä piinaavia ajatuksia pois on tässä tilanteessa oleellista. Ne työkalut, joita meillä psykofyysisillä fysioterapeuteilla on, olisivatkin äärettömän arvokkaita ja käyttökelpoisia. Erilaiset hengitysharjoitukset, maadoittumisharjoitukset, rentoutusmenetelmät, mindfulness, terapeuttiset liikkeet jne. ovat toimivia keinoja, kun opetellaan sietämään ahdistusta ja olemaan sen kanssa kamalien ajatusten vallatessa mieltä. Niitä on helppo opettaa myös kotona tehtäväksi ja soveltaa jokaiselle parhaiten soveltuvaksi. Näitä apukeinoja todella tarvitaan, kun ERP:tä lähdetään aktiivisesti harjoittelemaan. On kuitenkin muutamia asioita, jotka on tärkeä muistaa OCD:n kanssa työskennellessä.

Tee näitä:

• Listatkaa triggereitä: Mitkä kaikki asiat ovat laukaisevia tekijöitä obsessioille?
• Opetelkaa tunnistamaan triggerit (myös ne piilossa olevat ja huomaamattomat) ja niiden aiheuttamat reaktiot kehossa ja mielessä.
• Paikallistakaa ahdistus kehossa ja opetelkaa parhaat tavat sietää se siten, että sitä ei yritetä vaientaa tai työntää pois.
• Opetelkaa käsittelemään OCD:ta erillisenä ilmiönä: ”OCD ei ole minä enkä minä ole OCD.”
• OCD:n voi ”ulkoistaa” kehon ulkopuolelle (miettikää miten ja mistä se irtoaa) Huom! Ei kuitenkaan ulkoisteta ahdistusta, vain OCD (OCD on minusta erillinen asia, vaikka koen ahdistusta)
• Opetelkaa fyysisten reaktioiden tietoista rauhoittamista.
• Laatikaa suunnitelma: lopetetaanko kompulsiot heti kokonaan vai asteittain. Pysykää suunnitelmassa. Huom! Tässä kohtaa erityisen tärkeää, että on opeteltu keinoja, joiden avulla sietää kasvava ahdistus.

Vältä näitä:

• Vakuuttelu! Älä missään vaiheessa lähde vakuuttelun tielle. Vaikka vakuuttelun hakua ja kyselyä tulisi kuinka paljon, ÄLÄ vakuuttele.
• Lopeta kaikki muutkin kompulsiot vakuuttelun ohella.
• Älä anna ajatusten lähteä liian pitkälle kierteen kehälle tai lähde analysoimaan niitä.
• Älä kaiva turhaan syitä juuri tämän obsession synnylle. Se ei ole tässä kohtaa oleellista, oleellista on katkaista kierre.
• Älä yritä poistaa ajatusta tai ahdistusta.
• Älä mene harhaan! OCD muuttaa helposti muotoaan, kun yhdestä ajatuksesta pääsee eroon. Se voi myös hieman vaihtaa näkökulmaa saman teeman sisällä.
• Ja uudelleen: ÄLÄ VAKUUTTELE!

Kirjoittajasta

Olen Erika Lindroos, kohta 36-vuotias neljän lapsen äiti ja vaimo. Olen fysioterapeutti ja työnohjaaja sekä opiskellut myös psykofyysisen fysioterapian täydennyskoulutusopinnot. Mielen valmennus on kiinnostanut siinä määrin, että olen opiskellut myös NLP Practitioneriksi ja jatkanut opintoja aina NLP Master Practitioneriksi asti. Tällä hetkellä opiskelen sosiaali- ja terveysalan ylempää ammattikorkeakoulututkintoa sosiaali- ja terveysalan johtaminen ja kehittäminen -linjalla. Voisi siis sanoa, että olen ikuinen opiskelija 😊

Kaikista näistä opinnoista huolimatta elämässäni on ollut yksi koulu, joka on opettanut minulle takuulla eniten. Olen itsekin OCD-potilas. Sairastuin OCD:en 19-vuotiaana, kohta 17 vuotta sitten, mutta diagnoosin sain vasta vuonna 2016. Olen kokenut tämän sairauden kanssa asioita, joita en koskaan olisi halunnut kokea. Syvimmät suot, synkimmät pimeydet ja musertavimmat ahdistukset. Sellaiset, joita en koskaan osannut kuvitella edes olevan olemassa. Olen kokenut hetkiä, joissa elämällä ei ole tuntunut olevan mitään tarkoitusta. Kun olisin vain halunnut nukahtaa enkä koskaan herätä. Kaiken jälkeen olen kuitenkin koko sydämestäni kiitollinen tälle sairaudelle, niin kliseistä kuin se onkin. Sen ansiosta ymmärrän asiakkaitani paremmin ja pystyn toivottavasti auttamaan myös muita samasta sairaudesta kärsiviä entistä tehokkaammin. Olen opiskellut OCD:sta paljon ja työskennellyt asiantuntijoiden kanssa aina USA:sta lähtien. Haluan tehdä kaikkeni, jotta tietoisuus OCD:sta leviäisi ja osaamista sen hoidossa saataisiin kehitettyä. Koen sydämen asiakseni lisätä psykofyysisten fysioterapeuttien tietämystä tästä sairaudesta, sillä uskon vahvasti, että meillä on käsissämme mielettömät työkalut tämän hoitoon! Tarvitaan vain lisää oppia ja sairauden tuntemusta.

Järjestän webinaarin tästä aiheesta 15.2. klo 14-16. Webinaarin hinta on 50€ ja voit rekisteröityä mukaan täältä (linkki aukeaa uuteen ikkunaan).

Lämpimästi tervetuloa mukaan 😊

Viitteet

(1) Mikä on OCD? http://www.tourette.fi/ocd/

(2) International OCD Foundation. ”What you need to know about Obsessive Compulsive Disorder.” https://iocdf.org/wp-content/uploads/2014/10/What-You-Need-To-Know-About-OCD.pdf

(3) Michigan Medicine. ”Stuck in a Loop of ‘Wrongness’: Brain Study Shows Roots of OCD.” https://medicine.umich.edu/dept/psychiatry/news/archive/201811/stuck-loop-%E2%80%98wrongness%E2%80%99-brain-study-shows-roots-ocd

(4) Caleb W Lack. 2012. ”Obsessive-compulsive disorder: Evidence-based treatments and future directions for research,” World J Psychiatry 2(6): 86–90. Doi: 10.5498/wjp.v2.i6.86

Kannen kuva (c) Ville Pynnönen