Osaaminen esiin! Tanssia yli rajojen – kirjoittajana Jutta Selänpää

Osaaminen esiin! -juttusarjan tarkoituksena tuoda psykofyysisen fysioterapian asiantuntijoiden ja kokemusasiantuntijoiden ääni kuuluville. Tarkoituksena on jakaa psykofyysisen fysioterapian osaamista, asiantuntijuutta sekä kokemuksellisia näkökulmia. Sarjan toisessa osassa kuulemme kuntoutujan kokemuksia psykofyysisestä fysioterapiasta.

Tanssia yli rajojen

Joskus vuonna 2014 kaipasin elämääni jotain, jolla pystyn hallitsemaan stressiäni. Kun minulla on stressiä, hengitykseni muuttuu pinnalliseksi tai katkonaiseksi. Käyn myös puheterapiassa, mutta se ei ole auttanut hengityksen hallitsemiseen. Kuntoutuspalaverissa puhuin asiasta lääkärilleni ja kuntoutusohjaajalleni. Kuntoutusohjaajani keksi aika pian, että psykofyysinen fysioterapia voisi olla ratkaisu. Koska etsin ratkaisua hengitykseen, minulle tuli mieleen, että psykofyysisessä fysioterapiassa tehdään sitten vain hengitysharjoituksia, jotka ovat vähän haastavia minulle. Tein hakemuksen Kelaan ja sain myönteisen päätöksen. Sain tietää terapeutin nimen, mutta viivyttelin yhteyden ottamista, koska uuden terapian aloittaminen jännitti. Lopulta sovimme ajan.

Vaikka ensimmäisestä fysioterapiakäynnistä tulee kuluneeksi pian viisi vuotta, muistan yhä sen. Menin yksin terapiaan, ja tietenkin puhevammani takia jännitin puhumista, mutta selvisin aika hyvin. Sain aivan ihanan terapeutin, jonka luona on ollut ilo käydä. Juttutuokion jälkeen menimme isoon saliin, josta tuli mieleen tanssisali. Jumpparini pyysi minua liikkumaan lattialla, jotta näki liikkuvuuteni. Cp-vammani takia olen aina käyttänyt pyörätuolia etenkin liikkuessani kodin ulkopuolella. Aloittaessani psykofyysisen fysioterapian kävelin itsenäisesti kotona. Varmaan tuolla ensimmäisellä fysioterapiakäynnillä näytin kävelemistäni. Musiikki taisi soida taustalla ja taisimme silloin tanssiakin vähän.

Koska psykofyysinen fysioterapia on erilaista tavalliseen fysioterapiaan verrattuna, olen ollut innoissani siitä. Fysioterapiakäynnit menevät aina nopeasti. Olen aina ollut luova: esimerkiksi olen kirjoittanut runoja yhdeksänvuotiaasta asti. Harrastin tuohon aikaan vuonna 2014 pyörätuolitanssia, joten tanssiminen kiinnosti. Kun tanssin lattialla ja pystyasennossa, sain aivan uuden ulottuvuuden tanssiin. Vaikka pystyin kävelemään itsenäisesti noin 100 metriäkin, jalkani silti väsyivät, varsinkin jos minun piti samaan aikaan tehdä esimerkiksi käsilläkin liikkeitä. Kun tanssin fysioterapiassa, hämmästyin itsekin kyvyistäni.

Loppukesästä 2014 aloimme jumpparini kanssa suunnitella ensimmäistä tanssikoreografiaa valitsemaani biisiini. Valitsin biisiksi Christine Perryn ”A Thousand Years”. Olin todella innoissani projektistamme, koska en olisi aiemmin osannut kuvitella tekeväni sellaista. Samalla opin, miten tanssikoreografiaa tehdään. Videoimme tanssimme.

Aloitimme tanssin niin että makasimme lattialla vierekkäin huivien alla. Vähitellen aloimme liikkua kierimällä samaan suuntaan ja sitten toiseen suuntaan. Sitten nousimme polvillemme ja heilutimme huivejamme puolelta toiselle. Sen jälkeen tulee yksi koskettavimmista hetkistä videolla, kun nousemme seisomaan. Herkistyn vieläkin videota katsoessani, koska seisomaan nousu horjuvin jaloin näyttää toisaalta niin kauniilta. Tanssimme pystyasennossa noin pari minuuttia samalla heiluttaen huivia kädellä, mikä oli todella hieno saavutus. Vaikka kävelyni/tanssini näytti siltä, että kaatuisin pian, tasapainoni oli hyvä. Sen jälkeen laskeuduimme polvillemme ja tanssimme lattialla. Palasimme kuitenkin hetkeksi vielä seisovillaan tanssimaan. Lopuksi laskeuduimme maahan ja lopetimme tanssin käpertyen makaamaan vierekkäin.

Olen siis ollut tyytyväinen psykofyysiseen fysioterapiaan. Jo alusta lähtien oli ihanaa päästä liikkumaan vapaasti ja purkaa siten stressiä. Kun esimerkiksi tanssin eri asennoissa, hengästytin ja väsytin itseni. Koska ylitin rajojani tanssiessani, myönteinen kuva itsestäni vahvistui. Musiikki on aina ollut tärkeä minulle, joten nautin siitä tanssiessani. Kun kehittelin tanssiliikkeitä, luovuuteni tuli esiin.

Olemme tehneet yhteensä neljä tanssivideota. Minulle tuli vuonna 2015 selkäongelmia niin että jouduin leikkaukseen vuonna 2016. Valitettavasti selkäleikkauksen jälkeen tuli komplikaatioita, ja se aiheutti hermojuurivaurion. Varmaan tuo vaurio vaikutti niin että en ole pystynyt kävelemään. Onneksi kuntoutus on vähitellen tuottanut tulosta. Nyt olemme taas tanssineet lattialla ja liikkuvuuteni on parantunut.

***

Katso Jutan ja Eija-Liisan koskettava tanssivideo:

Kirjoittajasta

Jutta opiskelee yliopistossa suomen kieltä ja kirjoittaa Matkalla ehjäksi –blogissaan runomuodossa kivusta ja elämästään. Jutan blogin löydät täältä.