Lukuaika: 5 minuuttia
Tämä kirjoitus ilmestyi alunperin Psyfy-lehden Aspect-palstalla numerossa 1/2020. Kiitos lehden toimitukselle!
Johdanto
Kosketus on fysioterapiassa keskeinen työväline, mutta sitä on tutkittu fysioterapian kontekstissa yllättävän vähän. Usein fysioterapiassa täytyykin turvautua muiden alojen tutkimukseen. Kosketusta on tutkittu runsaasti esimerkiksi neurobiologian ja psykologian aloilla. Myös hieronnan ja muiden kosketustekniikoiden kliinisistä vaikutuksista löytyy tutkimuksia, vaihtelevin tuloksin.
Muiden alojen tutkimusten tulokset ovat usein sovellettavissa fysioterapiaan, vaikka niillä ei olisikaan suoraa yhteyttä fysioterapeutin käytännön työhön. Esimerkiksi Rigato ym. (2019) tutkimuksen mukaan ihmisellä, joka näkee toista ihmistä kosketettavan, aktivoituu samat somaattiset aivojen alueet kuin häntä itseään olisi kosketettu. Vaikka tämä tutkimustulos ei suoraan anna fysioterapeuteille työkaluja asiakastyöhön, kosketuksen somaattis-empaattinen ulottuvuus voi auttaa ajattelemaan kosketuksen neurobiologisia mekanismeja esimerkiksi traumatyössä.
Tässä artikkelissa keskityn fysioterapiassa viime vuosina tehtyyn kansainväliseen tutkimukseen kosketuksesta. Pohdin myös, voidaanko kosketusta opettaa ja miten sitä voitaisiin opettaa.
Kansainvälisiä tutkimuksia kosketuksesta
Bjorbækmo ja Mengshoel (2016; ks. myös Aspect 2019) huomauttavat tutkimuksessaan, että kosketuksen teoreettisia lähtökohtia tunnetaan fysioterapiassa heikosti. Tutkimuksen aineisto koostui kuudentoista fysioterapiakäynnin havainnoinnista. Aineistoa varten haastateltiin lisäksi yhdeksää fysioterapeuttia ja yhdeksää niska-hartiaseudun ongelmista kärsivää kuntoutujaa. Aineisto analysoitiin fenomenologisesta näkökulmasta. Tutkimuksen mukaan fysioterapeuttinen kosketus on sanatonta dialogia kuntoutujan kanssa. Kosketuksella voidaan tutkia, mutta myös kuunnella kuntoutujaa ja kuntoutujan kehon vasteita kosketukselle.
Taktiilinen eli käsien kautta tapahtuva kuuntelu nousi esille myös Aittokallion ja Rajalan (2020) aineistossa. Aineisto koostui kolmentoista neurologisen kuntoutujan haastattelusta. Aineisto analysoitiin tulkinnallisen fenomenologian kautta. Haastatellut kuntoutujat kokivat taktiilisen kuuntelun tärkeäksi fysioterapeutin taidoksi. Myös sopivan kosketuksen voimakkuuden löytäminen koettiin tärkeäksi. Taktiilisen kuuntelun koettiin edesauttavan oireiden helpottumista.
Kosketus on osa fysioterapeuttien kommunikointivälineitä. Hillerin ym. (2015) etnografisessa tutkimuksessa havainnoitiin 52 fysioterapiakäyntiä. Tutkimuksen mukaan fysioterapiakäyntien kommunikaatio on usein ammattilaisjohtoista eli fysioterapeutti ohjailee, mitä ja milloin kommunikoidaan. Toisaalta fysioterapeutit osoittavat kosketuksen ja arkipäiväisen jutustelun kautta, että he välittävät kuntoutujasta. Tutkimuksen mukaan fysioterapeutit osoittavat kuntoutujalähtöisyyttään kosketuksen kautta.
Nicholls ja Holmes (2012) ovat tutkineet fysioterapian kosketusta historiallisesta näkökulmasta. Heidän mukaansa terapeuttinen kosketus on ollut keskeinen osa fysioterapeuttien ammatti-identiteetin muodostumista. Fysioterapeuttinen kosketus on tutkimuksen mukaan muodostunut omanlaisekseen, koska sitä on myös kontrolloitu ja rajoitettu fysioterapian kehityshistoriassa. Kirjoittajien mukaan kosketuksen käytäntöjä tulisi laajentaa, jotta fysioterapeutit voisivat paremmin käyttää kosketusta keinona vastata nykyterveydenhuollon haasteisiin.
Kosketuksen opettaminen ja oppiminen
Fysioterapia on työtä keholla ja keholta toisille kehoille. Fysioterapiassa käytetään monenlaista kosketusta: avustavaa, terapiaan valmistavaa, tietoa antavaa, tietoa vastaanottavaa, empaattista, teknistä ja terapeuttista. Erään tutkimuksen mukaan fysioterapeutit käyttävät kymmeniä erilaisia kosketuksen yhdistelmiä yhdessä ainoassa kosketuksessa (Rogers 2002). Kosketusta opitaan käytännön työssä, mutta sitä voidaan myös opettaa.
Kordahl ja Fougner (2017) tutkivat fysioterapiaopiskelijoiden oppimista manuaalisten taitojen kurssilla. Tutkijat saivat selville, että manuaalisten taitojen ohessa voidaan oppia tietoteoreettisia, eettisiä ja kommunikaatioon liittyviä taitoja. Oppiminen tapahtuu yhteistyössä oman ja toisten opiskelijoiden kehojen kanssa, kun kokemuksia koskettamisesta ja kosketetuksi tulemisesta pohditaan laajemmin kuin pelkästään teknisen kosketuksen näkökulmasta.
Parhaimmillaan kosketuksen opettaminen ja oppiminen tähtää moniulotteiseen ymmärrykseen kosketuksesta. Kosketus fysioterapiassa ei tutkimusten mukaan ole ainoastaan teknistä, tietoa hankkivaa ja terapeuttiseen tulokseen tähtäävää. Kosketuksella on monia merkityksiä ja vaikutuksia. Onnistunut kosketus vaatii kykyä reflektoida kuntoutujan asemaa ja kosketuksen soveltuvuutta: milloin koskea, milloin koskemattomuus on sopivampaa, miten eri ihmisiä kosketaan, miten kuntoutujaa valmistetaan kosketukseen.
Kosketuksen opetuksessa ja oppimisessa olisi tärkeää huomioida kosketuskulttuuriset ulottuvuudet kosketuksen fysiologisten hyötyjen ja fysioterapeuttisten tavoitteiden rinnalla. On hyvä huomioida, että fysioterapeuttinen kosketus antaa luvan tulla kuntoutujan kehon lähelle tavalla, jota kuntoutuja ei sallisi kellekään toiselle. Kosketustyössä luottamus, kommunikointi ja empatia korostuvat.
Lopuksi
Kosketuksella on tutkimusten mukaan tärkeä rooli kommunikaation välineenä. Fysioterapeuttinen kosketus on muotoutunut historian kuluessa omanlaisekseen ja se poikkeaa monella tavalla arkipäiväisestä koskettamisesta. Kosketusta saatetaan pitää fysioterapiassa itsestään selvänä, koska se on osa fysioterapeuttien ammatti-identiteettiä. Fysioterapeuttinen kosketus on kuitenkin enemmän kuin tutkimista ja terapiaa, joten kosketuksen moniulotteisuudesta olisi hyvä puhua enemmän.
LÄHTEET
Aittokallio, J. & Rajala, A. I. (2020). Perspectives On ‘Person-Centeredness’ From Neurological Rehabilitation and Critical Theory: Toward a Critical Constellation. Journal of Humanities in Rehabilitation, 7(2/2020).
Aspect. (2019). Fenomenologinen tutkimus kosketuksesta fysioterapiassa. https://psykofyysinenfysioterapia.net/2019/12/07/fenomenologinen-tutkimus-kosketuksesta-fysioterapiassa/. Luettu 27.12.2019.
Bjorbækmo, W. S., & Mengshoel, A. M. (2016). ”A touch of physiotherapy” – the significance and meaning of touch in the practice of physiotherapy. Physiotherapy Theory and Practice, 32(1), 10-19. doi:10.3109/09593985.2015.1071449
Hiller, A., Guillemin, M., & Delany, C. (2015). Exploring healthcare communication models in private physiotherapy practice. Patient Education and Counselling, 98(10), 1222-1228. doi:10.1016/j.pec.2015.07.029
Kordahl, H. L., & Fougner, M. (2017). Facilitating awareness of philosophy of science, ethics and communication through manual skills training in undergraduate education. Physiotherapy Theory and Practice, 33(3), 206-217. doi:10.1080/09593985.2016.1277289
Nicholls, D. A., & Holmes, D. (2012). Discipline, desire, and transgression in physiotherapy practice. Physiotherapy Theory and Practice, 28(6), 454-465. doi:10.3109/09593985.2012.676940
Rigato, S., Bremner, A. J., Gillmeister, H., & Banissy, M. J. (2019). Interpersonal representations of touch in somatosensory cortex are modulated by perspective. Biological Psychology, 146, 107719. doi:10.1016/j.biopsycho.2019.107719
Roger, J., Darfour, D., Dham, A., Hickman, O., Shaubach, L., & Shepard, K. (2002). Physiotherapists’ use of touch in inpatient settings. Physiotherapy Research International, 7(3), 170-186. doi:10.1002/pri.253
ASPECT-blogi 